perjantai 21. huhtikuuta 2017

Olen niin iloinen!




Kotona on tällä hetkellä ihana kukkaloisto menossa. Rakastan!

Puhuin jokin aika sitten isoista muutoksista. Nyt ne alkaa olla jo pari askelta lähempänä. Olemme nimittäin saanut myytyä kotimme. Se meni sit parilla yleisellä näytöllä. Ihan käsittämätöntä. Olin ajatellut, että meidän koti on ihan normi koti, joka ei ole mitenkään kiinnostava. No kauppakirjoja kirjoittaessa ostajat kertoivat, että eivät olleet mitenkään aktiivisesti ostamassa asuntoa. Heidän ei ollut tarkoitus mennä asuntonäyttöihin sinä sunnuntaina. Mikä onni että tulivat meille!!

Nyt tosiaan noin 3 kk aikaa pakata elämä. Ja voin sanoa, sitä tavaraa on paljon. Kahden pienen lapsen perheessä on tavaraa. Vaikka olen pitänyt välillä kirppispöytää niin pieniä vaatteitakin löytyy useampi laatikollinen. Nyt siis kiireinen aika tiedossa, kun pitää pakata kamat, myydä pois tarpeettomat ja vielä käydä töissä. Oman haasteensa nimittäin tekee se, että välimatkaa nykyisen ja uuden (jota ei vielä ole) asunnon välillä on noin 850km. :D ei ihan normi matka.

Meillä on tällainen erikoinen asia, että tosiaan muutamme vuodeksi lappiin täältä Espoosta. Miehen työ vaati tätä päätöstä. Vaihtoehtona toki oli se, että mies reissaista tätä väliä paljon ja minä ja lapset jäisimme nykyiseen kotiin pyörittämään arkea. Pitkän harkinnan jälkeen tämä tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Syitä on useita. Oma työni on ottanut ja toki antanutkin paljon. Olen oppinut ihan kamalasti kahdessa vuodessa, mutta samalla olen nyt todella väsynyt. Olen painanut tukkaputkella 2 vuotta. Nyt tämä seuraava vuosi on aikaa myös itselleni. Olen kotona seuraavan vuoden lasten kanssa. Vielä kun he eivät ole koulussa tämä on mahdollista. Samalla takaraivossa kuuluu ääni joka sanoo, että "lapset on vain kerran pieniä". Näin ollen vaikka ajatus jonkun mielestä tuntuisi hassulta tai liian rohkealta, niin tämä tuntuu minusta tärkeältä.

Emme ole aikaisemmin tehnyt mieheni kanssa rohkeita elämän muutoksia. Olemme elänyt aika turvallisesti sen suurempia riskejä ottamatta. Jossain vaiheessa mieheni oli hetken työttömänä ja tämä varmaan sai meidät elämään aika riskitöntäkin elämää. Ehkä tämä muutos tai hullu teko tuntuu siksikin ihan mahtavalta ja niin erilaiselta.
Jiihaa!!


Mia

P.S Odotan ihan mielettömästä Lapin maisemia ja kuvausreissuja siellä.


2 kommenttia:

  1. Onnea Mia ison päätöksen johdosta. Todella merkittävän päätöksen olette tehneet. Uskon, että olette tehneet hyvän päätöksen. Sitten saammekin ihailla Lapin kuvia blogissasi. Onnea myös siitä, että onnistuitte myymään kotinne. - Hyvää alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Hieno päätös! Oikeastaan ihan täydellinen ja miksi edes sinun täytyisi perustella päätöstänne kenellekkään, koska se on teidän perhe ja teidän elämä!!!
    Itse olene pakannut tavarani ja muuttanut pienen lapsen kanssa ulkomaille miehen työn vuoksi. Monet sanoivat että hullua, mutta mielestäni ihan parasta; lapsi näki isänsä jokapäivä ja perhe pysyi kasassa!
    Iloa pakkaamiseen, nyt vain rohkeasti kaikki ylimääräinen pois.
    Peukutan ihan täpöllä <3

    VastaaPoista