lauantai 20. toukokuuta 2017

Ai mitä tänne kuuluu?

Meillä on noin kuukausi muuttoon. HUI! Murto-osa tavaroista pakattu ja iso osa vielä normipaikoillaan. Silti kämppä on näyttänyt jo pitkään ihan sekasotkulta. Sellaiselta kuin olisit muuttanut muutama viikko sitten ja lattialla pyörisi ne laatikot, jotka sisältää ne tavarat, joita et oikeasti koskaan kaipaa. Nyt kun meillä on edessä vuoden sisällä kaksi muuttoa niin ajattelin jättääkin jotkut tavarat laatikkoon ja katsoa kaipaako niitä ollenkaan. Jos ei, niin ne voi varmaan heittää saman tien roskikseen.




Odotan muuttoa jo todella paljon. Elämän muutos on tervetullut. Töitä on enää kaksi viikkoa ja tekemisen määrä sen kun lisääntyy loppua kohden. Olen vähän liian perfektionisti mitä tulee työminääni. Jostain syystä haluan saada kaikki kuntoon ja valmiiksi, jotta osaan jäädä hyvällä mielellä. En tiedä mitään pahempaa kuin, että itselle jäisi sellainen fiilis, että joku toinen jää pulaan minun takiani. Tämä itseaiheutettu kiire + muuttopuuhat ja normi lapsiperheen puuhat saa olon nuutuneeksi. Olo on jo kuin alla olevalla kukalla.


Muuttopuuhat on totaalisen kesken. Jotenkin henkilökohtaisessa elämässä en ole niin tarkka ja perfektionistikaan. Enemmän sellainen, kyllä asiat hoituu ja joku muistuttaa mitä pitää tehdä. Onko se pitkä parisuhde, joka saa ajattelemaan, että kun on kaksi päätä näitä asioita tekemässä yhteiseen hyvään, niin ei tartte omaa päätä vaivata niin paljoa. Töissä kuitenkin vastuu on yksin itsellä.

Näistä muuttopuuhista ja viime hetken kiireistä johtuen blogi tulee olemaan hetken hiljaisempi. Minun täytyy nyt ymmärtää omat rajani ja antaa itselleni mahdollisuus myös nukkua. Tauko ei ole pitkä, koska luonto on parhaimmillaan. En vain pysty olemaan kamerasta erossa kovinkaan pitkään :)

Ihanaa lämmintä viikonloppua kaikille!

Mia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti